Chris Evert
| Chris Evert | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 21. joulukuuta 1954 Fort Lauderdale, Florida |
| Kansalaisuus |
 Yhdysvallat |
| Tennispelaaja | |
| Pituus | 168 cm |
| Paino | 56 kg |
| Kätisyys | oikea |
| Ammattilaisena | 1972―1989 |
| Palkintorahat | 8 896 195 USD |
| Kaksinpeli | |
| Paras sijoitus | 1. (3. marraskuuta 1975) |
| Turnausvoittoja | 157 |
| Voitot/tappiot | 1309/146 |
| Grand Slam -turnauksissa | |
| Australian avoimet | voitto 1982, 1984 |
| Ranskan avoimet | voitto 1974, 1975, 1979, 1980, 1983, 1985, 1986 |
| Wimbledon | voitto 1974, 1976, 1981 |
| Yhdysvaltain avoimet | voitto 1975, 1976, 1977, 1978, 1980, 1982 |
| Nelinpeli | |
| Paras sijoitus | 13. (12. syyskuuta 1988) |
| Turnausvoittoja | 32 |
| Voitot/tappiot | 117/39 |
| Grand Slam -turnauksissa | |
| Australian avoimet | toinen 1988 |
| Ranskan avoimet | voitto 1974, 1975 |
| Wimbledon | voitto 1976 |
| Yhdysvaltain avoimet | välierä 1973, 1975, 1979 |
| Aiheesta muualla | |
| ITF | |
| WTA | |
Christine Marie "Chris" Evert (s. 21. joulukuuta 1954) on yhdysvaltalainen entinen tennispelaaja. Evert voitti ammattilaisurallaan 18 Grand Slam -turnausta kaksinpelissä ja kolme nelinpelissä. Evertin ammattilaisuran voittotilasto, 1309–146, on parempi kuin kellään muulla ammattilaispelaajalla koskaan.
Tennisura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Evert alkoi pelata tennistä viisivuotiaana isänsä, tennisvalmentaja Jimmy Evertin opastuksella. Vuonna 1969 hänet rankattiin Yhdysvaltain parhaaksi tyttöpelaajaksi alle 14-vuotiaiden sarjassa. Vuonna 1970 tuolloin vasta 15-vuotias Evert herätti huomiota voittamalla Margaret Smith Courtin, joka oli saavuttanut hiljattain Grand Slamin (voittanut kaikki kauden Grand Slam -turnaukset), Pohjois-Carolinassa pelatussa pienessä turnauksessa suoraan kahdessa erässä. Evert teki Grand Slam -debyyttinsä vuoden 1971 Yhdysvaltain avoimissa, joissa hän eteni semifinaaleihin asti. Hän voitti turnauksessa kovia nimiä, kuten Mary Ann Eiselin, Françoise Dürrin ja Lesley Huntin, mutta joutui lopulta taipumaan semifinaaleissa maannaiselleen Billie Jean Kingille.
Vuonna 1973 Evert eteni sekä Ranskan avointen että Wimbledonin loppuotteluun. Hän hävisi kuitenkin Ranskan avointen loppuottelussa Margaret Smith Courtille ja Wimbledonin loppuottelussa Billie Jean Kingille. Vuotta myöhemmin hän sen sijaan voitti molemmat turnaukset kaataessaan kummankin loppuottelussa Olga Morozovan suoraan kahdessa erässä.
Evert hallitsi seuraavina vuosina naistennistä lähes suvereenisti. Marraskuussa 1975 alkaneella WTA:n maailmanlistalla Evert pysyi kärkipaikalla 140 peräkkäistä viikkoa, heinäkuuhun 1978 asti, mikä on kolmanneksi pisin aika listan historiassa. Hän voitti Ranskan avoimet toistamiseen vuonna 1975 ja otti ensimmäisen neljästä peräkkäisestä Yhdysvaltain avointen turnausvoitostaan voittamalla australialaisen Evonne Goolagongin kolmieräisessä loppuottelussa. Hän kohtasi Goolagongin myös vuoden 1976 Wimbledonin loppuottelussa ja voitti hänet tuolloinkin kolmen erän kamppailun jälkeen. Evertin ja Goolagongin kilpailuasetelma oli vahvimmillaan 1970-luvun puolivälissä. Evert voitti 21 heidän 33 kohtaamisestaan.
Evertin valta-asemalle ilmestyi 1970-luvun lopulla uusi haastaja, Martina Navratilova. Evert hallitsi useimpia heidän varhaisista kohtaamisistaan, mutta Navratilova nousi niskan päälle 1980-luvulla. He kohtasivat toisensa yhteensä 80 ottelussa, joista Evert voitti 37 ja Navratilova 43. Grand Slam -turnausten kaksinpelin loppuotteluissa he kohtasivat 12 kertaa, joista Evert voitti neljä ja Navratilova kahdeksan. Kummankin pelaajan uran loppusaldoksi tuli sama määrä Grand Slam -voittoja kaksinpelissä, 18.
Vaikka Evert menestyi kaikilla alustoilla, hänen pelinsä oli kaikkein hallitsevinta massakentällä. Hän voitti vuosien 1973 ja 1979 välisenä aikana ennätykselliset 125 peräkkäistä massakentällä pelattua ottelua. Putki päättyi vuoden 1979 Italian avoimissa, joissa hän hävisi Tracy Austinia vastaan pelatun semifinaaliottelun. Austin voitti Evertin samana vuonna myös Yhdysvaltain avointen loppuottelussa. Evert voitti ainoan massakentällä pelattavan Grand Slam -turnauksen, Ranskan avointen, kaksinpelin ennätykselliset seitsemän kertaa. Kolme näistä voitoista tuli Martina Navratilovaa vastaan, ensimmäinen jo vuonna 1975 ja toiset kaksi kymmenen vuotta myöhemmin, vuosina 1985 ja 1986. Vuoden 1985 Ranskan avointen voitto nosti Evertin kesäkuussa 1985 kolmen vuoden tauon jälkeen naisten kaksinpelin maailmanlistan kärkeen ja hän pysyi listan kärjessä 18 peräkkäistä viikkoa. Viimeisen kerran hän oli maailmanlistan kärjessä loka-marraskuussa 1985, neljä viikkoa. Yhteensä Evertille kertyi viikkoja WTA:n maailmanlistan kärjessä 260, kolmanneksi eniten Steffi Grafin ja Navratilovan jälkeen. Näistä viikoista 158 oli 1970-luvun puolella ja 102 1980-luvulla.
Evert lopetti ammattilaisuransa vuonna 1989. Hän voitti urallaan 154 WTA-tason kaksinpeliturnausta ja kahdeksan nelinpeliturnausta. Hän voitti vuosien 1974 ja 1986 välisenä aikana vähintään yhden Grand Slam -turnauksen vuotta kohti. Evert eteni 52 kertaa vähintään semifinaaleihin Grand Slam -turnausten kaksinpelissä. Hän voitti International Tennis Federationin maailmanmestaruuden vuosina 1978 ja 1980–1981, WTA-kiertueen mestaruusturnauksen mestaruuden neljä kertaa, ja hän auttoi Yhdysvallat kahdeksan kertaa Fed Cupin, naisten arvostetuimman joukkueturnauksen, voittoon. Evert äänestettiin neljä kertaa AP-uutistoimiston äänestyksessä vuoden naisurheilijaksi ja vuonna 1976 Sports Illustrated -lehti valitsi hänet vuoden naisurheilijaksi. Vuonna 1995 hänet valittiin yksimielisesti International Tennis Hall of Fameen.
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Evertin romanssi toisen yhdysvaltalaisen tennistähden Jimmy Connorsin kanssa herätti julkista huomiota 1970-luvulla, erityisesti heidän kummankin voittaessa Wimbledonin kaksinpelin vuonna 1974. He menivät myös kihloihin, mutta suhde ei lopulta kestänyt.
Vuonna 1979 Evert meni naimisiin brittiläisen tennispelaajan John Lloydin kanssa ja Evert käyttikin pitkään nimeä Chris Evert-Lloyd. Heidän avioliittonsa päättyi kuitenkin eroon vuonna 1987.
Vuonna 1988 Evert meni naimisiin kaksiin olympialaisiin osallistuneen syöksylaskijan Andy Millin kanssa. Heillä on kolme poikaa – Alexander James (s. 1991), Nicholas Joseph (s. 1994) ja Colton Jack (s. 1996). Evert ja Mill erosivat vuonna 2006.
Vuonna 2008 Evert meni naimisiin australialaisen golf-pelaaja Greg Normanin kanssa, mutta he erosivat jo seuraavana vuonna.
Grand Slam -finaalit kaksinpelissä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]18 voittoa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuosi Turnaus Finaalivastustaja Lopputulos 1974 Ranskan avoimet Olga Morozova 6-1, 6-2 1974 Wimbledon Olga Morozova 6-0, 6-4 1975 Ranskan avoimet Martina Navratilova 2-6, 6-2, 6-1 1975 Yhdysvaltain avoimet Evonne Goolagong 5-7, 6-4, 6-2 1976 Wimbledon Evonne Goolagong 6-3, 4-6, 8-6 1976 Yhdysvaltain avoimet Evonne Goolagong 6-3, 6-0 1977 Yhdysvaltain avoimet Wendy Turnbull 7-6, 6-2 1978 Yhdysvaltain avoimet Pam Shriver 7-5, 6-4 1979 Ranskan avoimet Wendy Turnbull 6-2, 6-0 1980 Ranskan avoimet Virginia Ruzici 6-0, 6-3 1980 Yhdysvaltain avoimet Hana Mandlikova 5-7, 6-1, 6-1 1981 Wimbledon Hana Mandlikova 6-2, 6-2 1982 Australian avoimet Martina Navratilova 6-3, 2-6, 6-3 1982 Yhdysvaltain avoimet Hana Mandlikova 6-3, 6-1 1983 Ranskan avoimet Mima Jausovec 6-1, 6-2 1984 Australian avoimet Helena Sukova 6-7, 6-1, 6-3 1985 Ranskan avoimet Martina Navratilova 6-3, 6-7, 7-5 1986 Ranskan avoimet Martina Navratilova 2-6, 6-3, 6-3
17 tappiota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuosi Turnaus Finaalivastustaja Lopputulos 1973 Ranskan avoimet Margaret Court Smith 6-7, 7-6, 6-4 1973 Wimbledon Billie Jean King 6-0, 7-5 1974 Australian avoimet Evonne Goolagong 7-6, 4-6, 6-0 1978 Wimbledon Martina Navratilova 2-6, 6-4, 7-5 1979 Wimbledon Martina Navratilova 6-4, 6-4 1979 Yhdysvaltain avoimet Tracy Austin 6-4, 6-3 1980 Wimbledon Evonne Goolagong 6-1, 7-6 1981 Australian avoimet Martina Navratilova 6-7, 6-4, 7-5 1982 Wimbledon Martina Navratilova 6-1, 3-6, 6-2 1983 Yhdysvaltain avoimet Martina Navratilova 6-1, 6-3 1984 Ranskan avoimet Martina Navratilova 6-3, 6-1 1984 Wimbledon Martina Navratilova 7-6, 6-2 1984 Yhdysvaltain avoimet Martina Navratilova 4-6, 6-4, 6-4 1985 Australian avoimet Martina Navratilova 6-2, 4-6, 6-2 1985 Wimbledon Martina Navratilova 4-6, 6-3, 6-2 1988 Australian avoimet Steffi Graf 6-1, 7-6
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Chris Evert WTA:n sivuilla (englanniksi)
- International Tennis Hall of Famen esittely Evertistä. (englanniksi)
| ||||||
| ||||||||||||||||||||||
